Fysioterapeutin ajatuksia vuodenvaihteen keikasta MU18-koripallomaajoukkueen kanssa

_DSC3821Tänä vuonna joululomani jäi lyhyeen, sillä minua pyydettiin tuuraajan hommiin koripallon MU18-maajoukkueen mukaan Baltic Sea Basketball Cup -turnaukseen heti uuden vuoden jälkeen ja tätä edeltävälle leirille Kisakallion Urheiluopistolle joulun välipäivinä. Pitkästä aikaa leirille menemiseen liittyi selkeää jännityksen tuottamaa pinnanalaista kihelmöintiä, koska edessä oli jälleen uusi valmennusryhmä ja itselleni uusi maajoukkueohjelman vaihe. Kuitenkin olin innoissani, sillä suuri osa pelaajista oli minulle jo entuudestaan tuttuja, koska aloitin maajoukkuetoiminnassa itse juuri tämän ikäluokan mukana noin neljä vuotta sitten. Onneksi kysyttäessä lähdin mukaan, sillä leiristä ja turnauksesta muodostui hyvinkin opettavainen kokemus.

Olen tyypillisesti toiminut maajoukkueohjelmissa 13-15 vuotiaiden pelaajien kanssa. Erot pelaajien fyysisissä ominaisuuksissa ovat siis hyvin ilmeisiä. 18-vuotiaat pelaajat ovat pidempiä, painavampia, vahvempia, nopeampia ja myös fiksumpia peliälyllisesti. Suuri osa pelaajista, varmastikin 80% joukkueesta, pystyi donkkaamaan. Pelin tempo on nopeampi ja tilanteet tapahtuvat silmänräpäyksessä. Pelaajien on koko ajan oltava ”pelissä sisällä” niin kuin päävalmentajamme pelaajilta vaati. Nopeasti vaihtuvat tilanteet ja pelin fyysisyys luovat liikkumiselle suuria haasteita, joihin hyvän harjoittelun avulla varmasti pystytään vaikuttamaan.

Koska tilanteet tulevat nopeasti ja ärsykkeiden vaihtelu on suurta, olisi liikkumisen oltava varmaa myös tällaisissa tiukoissa tilanteissa. Jos jo alle 13-vuotiaiden liikkumisen taitoja aletaan harjoituttamaan monenlaisilla ärsykkeillä ja aloitetaan myös voimaharjoittelu, uskon tämän johtavan terveempiin harjoittelupäiviin hieman vanhempana ja varsinkin silloin, kun kuormituksen määrä alkaa nousta reilummin ja toiminnasta tulee yhä tavoitteellisempaa. Varsinkin kansainvälisellä tasolla, jolla Baltic Sea Basketball Cup:ssa kilpailimme, pelinopeuteen ja tilanteiden haasteisiin on oltava valmiina. Kun mietin pelaajien haasteita oman kehonsa liikuttamisessa havaintojeni pohjalta 12-vuotiaasta 18-vuotiaaseen, ovat ne lopulta hyvin samanlaisia, 18-vuotiailla ne eivät ole vain niin graaveja.

Mitä pidemmälle ja mitä tavoitteellisemmaksi urheilu menee, on alettava miettiä, minkälaisia kiputiloja urheilijoilla on sallittava. Jos edessä esimerkiksi on tärkeä ottelu ja pelaajan tavoitteet ovat korkealla, on mietittävä fysioterapeuttina, onko vamman kanssa mahdollista pelata. On punnittava, voiko pelaaminen tehdä vammasta pahemman ja paraneminen pitkittyä, sekä millainen vamman luonne on ja kuinka se on kehittynyt. Voi konsultoida kollegoita, mitä mieltä he tilanteesta ovat. On keskusteltava tietysti itse pelaajan ja myös päävalmentajan kanssa. Yksi mukaan pohdintaan otettava asia on myös se, kuinka tärkeässä roolissa pelaaja on. Jos pelaajalle sitten on jokin vamma ja päätös on sallia otteluun osallistuminen, on mietittävä, mitä on tehtävä pelaamisen mahdollistamiseksi. Prosessi vaatii hyvää yhteistyötä ja kommunikointia pelaajan, valmentajan ja fysioterapeutin välillä. Toivoisin, että harrasteurheilussa tällaisia asioita ei kuitenkaan mietittäisi, vaan hakeuduttaisiin aina ajoissa hoitoon.

Pelaajan ja valmentajan välillä pitäisi aina olla hyvä ja avoin suhde – hehän viettävät eniten harjoituksissa aikaa yhdessä. Jos pelaajalla on jonkinlaista kiputilaa, olisi siitä pystyttävä kertomaan ja etsimään yhdessä ratkaisua tilanteeseen valmentajan kanssa. Jos joukkueen tai urheilijan mukana tai käytössä on joku lääkintähenkilö, voi ensimmäisen kontaktin tietysti ottaa hänenkin kanssaan. Valmentajaa toivottavasti kiinnostaisi urheilijoidensa kiputilat ja mahdolliset vammat jo nuorten urheilijoiden kohdalla ja pelaajan olisi helppoa lähestyä valmentajaansa niiden kanssa. Lääkintähenkilön tulisi mielestäni myös tutkia ja haastatella tilanteessa urheilijaa aina riittävästi. Tietysti nuoremmilla myös vanhempien rooli korostuu ja vanhempien on syytä olla mukana kommunikoinnissa.

Mutta miten siinä turnauksessa sitten kävi? Ensimmäisessä ottelussa voitimme Latvian yhdellä pisteellä, toisessa ottelussa Viron parillakymmenellä ja viimeisessä Ruotsin lukemin 97-39. Kultamitali kaulassa on mukavaa risteillä Suomenlahden yli buffetista nauttien monta uutta kokemusta rikkaampana.

– Tommi

80695_2019_01_05_pu18_fin_swe_4745

Mestarit iloisina, kun edessä on kotimatka kullan kanssa! c) Siim Semiskar

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: