#fysiofriday: Pidätkö huolta itsestäsi?

_DSC3846Ihmiseen on luotu jokin alkukantainen tarve olla vahva sisupussi ja pärjätä yksin omien huoliensa kanssa. Tämän ilmiön huomaa fysioterapeutin näkökulmasta siten, että vaikka kroppa kertoo, ettei ole kunnossa, niin silti moni sitkeästi sinnittelee aika ajoin oireilevan nilkan, olkapään tai selän kanssa. On varsin surullista ja henkilön omaa aikaa tuhlaavaa, että kehon avunhuutoihin reagoidaan usein huolettomasti ja hitaasti, vaikka asialle voisi olla tehtävissä jotakin. Johtuuko se välinpitämättömyydestä, kiireestä, omien vaivojen vähättelystä vai varhaisemmilta sukupolvilta opitusta periksiantamattomuudesta? Tätä minä olen viime viikkoina miettinyt.

Työssä ja vapaa-ajalla kohtaan jatkuvasti ihmisiä, jotka kokee kipua, epämukavuutta tai muita oireita kropassaan. Toimistotyöntekijä kokee niskakipua ja huimausta työpaikalla, kuntosalitreenaaja tuntee askelkyykkyä tehdessään pistävää kipua polvessa ja lenkkeilijä puree hammasta lenkin alussa oireilevien säärikipujen takia. Kukaan heistä ei oireile välttämättä päivittäin, joten vaiva unohtuu seuraavien päivien aikana. Provosoivien liikkeiden tai asentojen toistuessa vaiva ilmoittelee taas itsestään.

Jokainen heistä löytää tavan elää ongelman kanssa. Toimistotyöntekijä venyttää kaularangan lihaksia, pyörittää hartioita, käy hieronnassa kuukausittain ja ottaa särkylääkettä oireiden pahentuessa. Välillä tulee helpompi jakso, välillä töissä oleminen on tuskaisaa. Salitreenaaja jättää askelkyykyt pois ohjelmasta ja vaihtaa hetkeksi takakyykkyihin. Lenkkeilijä kokeilee uusia kenkiä, hautoo kylmäpussia sääriensä ympärillä lenkin jälkeen ja pitää välillä taukoa juoksusta. Nämä henkilökuvaukset eivät ole kaukaa haettuja, vaan hyvin tyypillisiä esimerkkejä lähes jokaisen tuttavapiiristä, oireileva kehonosa ja provosoivat liikkeet vain saattavat olla eroavia.

Jokainen tietää, ettei kipu ole mukavaa. Vielä epämukavampaa se on silloin, jos henkilö on epätietoinen sen alkuperästä. Henkilö voi välttää kipua tuottavia liikkeitä, lopettaa oireita voimistavan harrastuksen, omaksua kompensoivia liikemalleja ja kokea pelkoa liikkumista tai tiettyjä liikkeitä kohtaan. Pitkällä aikavälillä voi syntyä uusia ongelmia, joita on alkuperäistä syytä hankalampaa lähteä ratkaisemaan. Usein apua haetaan vasta siinä vaiheessa, kun kipu pysäyttää totaalisesti tai haittaa päivittäistä arkielämää, itselle tärkeää harrastusta tai yöunta.

Ihmisillä on tapana jäädä vaivojensa kanssa yksin ja odottaa ajan parantavan ongelmat. Valitettavan harvoin tuki- ja liikuntaelin vaivoissa pelkkä aika auttaa, jos samaa toimintaa halutaan jatkaa myöhemmin uudestaan. Aika voi rauhoittaa tilanteen, mutta jos alkuperäistä ongelmaa ei korjata, niin on hyvin todennäköistä, että oireet palaavat samankaltaisen kuormituksen lisääntyessä joko samaan tai eri kehonosaan.

Nykyisin terveys- ja liikunta-alan tietoa, taitoa ja osaajia on tarjolla valtavasti, mutta vain osa ihmisistä hyödyntää sitä ennen kuin pää on kainalossa tai varvas irti. Jos ihmisellä on aikaa ja rahaa viedä auto tai pyörä huoltoon, niin toivon todella, että myös omasta kehosta rohjettaisiin pitää huolta jo tarpeeksi aikaisessa vaiheessa. Meillä on elämän aikana vain yksi keho, jota meidän kannattaa vaalia. Ei anneta kehon kuitenkaan rajoittaa sitä, mitä haluamme elämämme aikana tehdä.

Pitäkää huolta itsestänne!
-Anne


Fysioterapeuttimme opastavat Sinua pitämään huolta itsestäsi.

Varaa aikasi tästä »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: