Ajatuksia urheilijan kivunhoidosta

Tämänkertainen teksti pohjautuu pitkälti fysioterapeutti Sue Falsonen luentoon ”Pain: how it affects mindset and movement”, jolle osallistuin kesäkuussa Chicagon Functional Training Summitissa.


Kipu on nykyisen tiedon valossa monesti todella monimutkainen ja moniulotteinen ilmiö. Descartesin ajoilta 1600-luvulta vielä 1900- luvun puolelle ajateltiin, että kipu on vain elimistön reaktio kaikkeen sitä vaurioittavaan. Esimerkiksi, jos laitat käden nuotioon, kädestä kulkee aivoihin viesti vauriosta, se aiheuttaa kipua ja saa sinut vetämään kätesi pois nuotiosta. Tämä malli ei kuitenkaan selitä esimerkiksi sitä, miten amputoiduissa raajoissa voidaan tuntea kipua. Kyse on siis jostain monimutkaisemmasta kuin pelkästään kehon eri osista aivoihin kulkevista vaurion viesteistä.

Descartes-reflex

Akuutin kivun voi vielä selittää tuon tyyppisellä mallilla (kudosvaurio = kipu), mutta entä krooniset tai epäspesifit kiputilat joissa ei ole välttämättä mitään merkkiä minkäänlaisesta kudosvauriosta? Näihin on etsittävä paljon holistisempaa ratkaisua.

Kivun kansainvälinen määritelmä on suomennettuna jotakuinkin seuraava:

”Epämiellyttävä sensorinen ja emotionaalinen kokemus, joka liittyy varsinaiseen tai potentiaaliseen kudosvaurioon, tai jota kuvataan kudosvaurion käsittein.”

Huomaa erityisesti paksummat tekstit ja pohdi niitä hetki.

Emotionaalinen kokemus. Mielenkiintoista.

Kivun tuntemus syntyy aivoissa ja keskushermostossa monen tekijän summana. Koska kipu ei ole aina pelkästään paikallisen kudosvaurion aikaansaama kokemus, ei kivun hoitaminen voi myöskään kohdistua pelkästään paikalliseen kudokseen.

Kivun ollessa aina epämiellyttävä kokemus, on sillä aina myös vaikutuksia emotionaaliseen puoleen. Mahdollisia merkkejä tästä ovat muun muassa viha, suru, pelko, ärtyneisyys, muutokset ruokahalussa, muutokset unenlaadussa, muutokset sosiaalisessa käyttäytymisessä, tunne yksinäisyydestä sekä motivaation puute. Ei näitä voi hoitaa pelkällä ultraäänellä*.

Jesse kirjoitti viime viikon tekstissä fysioterapeutin ja asiakkaan välisen kommunikaation tärkeydestä. Se, miten hyvin fysioterapeutti pystyy kommunikoimaan asiakkaalle mahdollisen kipua aiheuttavan tekijän ja syyt, miten sitä voidaan lähteä hoitamaan sekä asiakkaan että mahdollisesti fysioterapeutin toimesta, ja miksi sen hoitaminen ylipäätään on asiakkaalle tärkeää, niin sitä tehokkaammin saadaan heti alusta lähtien kipuun vaikuttaviin emotionaalisiin tekijöihin vaikutettua.

Urheilijoiden kivusta puhuttaessa, tulee vahvasti esille myös muidenkin henkilöiden kuin fysioterapeutin rooli. Valmentaja ja vanhemmat pystyvät vaikuttamaan merkitsevästi urheilijan kipukokemukseen, ja sitä kautta kuntoutumiseen, psykososiaalisin keinoin. Valmentajan ja vanhemman (myös fysioterapeutin) tulisi huomioida seuraavia asioita:

  • Kuunteleminen. Jo pelkkä urheilijan kuunteleminen ilman minkäänlaista tuomitsemista tai yritystä ratkaista ongelmaa auttaa merkitsevästi. Yksi haitallisimmista asioista joita valmentaja tai vanhempi voi psykososiaalisesta näkökulmasta tehdä, on kyseenalaistaa tai haukkua lääkärin tai fysioterapeutin antamia ohjeita.
  • Huomiointi. Vanhemman / valmentajan tulisi tiedostaa ja huomioida urheilijan kuntoutumisen eteen tekemä työ. Jo tämä motivoi urheilijaa tekemään töitä kuntotumisen eteen.
  • Haastaminen. Urheilija tulisi mahdollisuuksien rajoissa pitää joukkueen mukana ja haastaa näkemään kuntoutusjakso mahdollisuutena muiden harjoitettavissa olevien ominaisuuksien vahvistamiseen. Joukkueen sisältä voi myös löytyä kannustavaa vertaistukea samanlaisen vamman kuntoutuksen läpikäyneiltä.
  • Variaatio. Urheilijan kokemus kehityksestä ja edistymisestä on huomattavasti parempi, mikäli harjoittelussa / kuntoutuksessa on variaatiota. Päivästä toiseen samojen harjoitteiden ja tehtävien toistaminen voi tuntua tylsältä ja epämotivoivalta. Tiettyyn pisteeseen asti se on kuntoutustilanteissa luonnollisesti kuitenkin tarpeen.

Kipu on aina subjektiivinen kokemus ja vahvasti riippuvainen kulttuurista, elinympäristöstä ja kontekstista. Kivusta eroon pääsemisellä ja vammasta kuntoutumisella voi olla urheilijalle myös subjektiivisesti epäedullisia vaikutuksia. Tämä voi olla joko tiedostettua tai täysin tiedostamatonta. Mikäli urheilijalla on esimerkiksi alla epäonnistunut jakso kilpailuissa, on vamma tai kipu helppo selitys epäonnistumiselle. Joillekin kivun kanssa eläminen on helpompi ja miellyttävämpi vaihtoehto kuin potentiaalisesti huonojen suoritusten jatkaminen. Tämä saattaa näkyä vastaavasti myös ei-urheilijoilla, sillä kivusta puhuminen tuo usein perheessä tai ystäväpiirissä sosiaalista huomiota, jota muuten ei välttämättä saisi. Kivun häviäminen voisi olla sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta huono juttu. Ei tätäkään ultraääni yksinään hoida.

Objektiivisten mittareiden käyttäminen ja niiden paraneminen voi vaikuttaa vahvasti subjektiiviseen kokemukseen kivusta. Urheilijan itsevarmuutta ja luottamusta voidaan tukea, jos kehittyminen voidaan selkeästi osoittaa. Usein kehitys varsinkin pitkään kestäneissä tapauksissa on päivästä toiseen sen verran hidasta ettei sitä itse kovin hyvin tiedosta. Jos fysioterapiassa käytetään säännöllisesti objektiivisia mittareita tai selkeitä tavoitteita joiden saavuttamisen jälkeen pääsee toteuttamaan uudenlaisia harjoitteita (variaatio!), on urheilijan kokemus kehittymisestä vahvempi ja todennäköisesti myös luottamus omaan suorituskykyyn ja terveyteen lopulta parempi. Tämä on erittäin tärkeä tekijä kun aletaan suunnitella loukkaantumisen jälkeen takaisin kilpailutilanteisiin palaamista.

y-stick

Y-Balance testi – yksi objetiivinen mittari joka on meillä ahkerassa käytössä.

Yhteenvetona: kipu ei ole yhtä kuin kudosvaurio, fysioterapeutin kommunikointitaidot voivat vaikuttaa voimakkaasti kivun emotionaaliseen puoleen, vanhempien ja valmentajien käyttäytyminen voi vaikuttaa voimakkaasti kivun psykososiaaliseen puoleen, kivun subjektiiviseen kokemukseen voivat vaikuttaa myös alitajunnan tasolla olevat tekijät ja näihin(kin) voidaan vaikuttaa parantuneilla objektiivisilla arvoilla.

– Jani


Lisää tämän luennon antia, sekä parhaat palat kaikilta muiltakin neljä päivää kestäneen Functional Training Summitin luennoilta kokoamme yhteen fysioterapeuteille, valmentajille ja personal trainereille tarkoitetussa #TOIMIPAREMMIN vol. 2. seminaarissa lauantaina 3.9. klo 10-17.

”Early Bird” hinta voimassa 14.8. asti. Ilmoittaudu nyt »


*sisäpiirin vitsi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: