Mikä ihmeen MDT-fysioterapia?

_MG_5082Suoritin viime vuoden aikana Suomen McKenzie Instituutin järjestämän koulutuskokonaisuuden MDT:stä eli rangan ja raajanivelten mekaanisesta diagnostiikasta ja terapiasta. Asiakkaat ja ystävät ovat olleet kiinnostuneita suorittamastani sertifikaatista ja olen vastauksissani pyrkinyt tiivistämään koko terapeuttisen menetelmän sisällön pariin lauseeseen. Nyt kerron kattavammin, mistä MDT:ssä on kyse.

MDT on Robin McKenzien 1960-luvulla kehittämä tutkimus- ja hoitomenetelmä rangan ja raajanivelten kiputiloihin. MDT:ssä on paljon yhtäläisyyksiä muiden terapeuttisten menetelmien kanssa, mutta sillä on myös omat erityispiirteensä mm. oireyhtymän tarkan luokittelun ja potilaan roolin osalta.

Hoidon päätavoitteena ovat:
1) poistaa kipu
2) palauttaa rangan/nivelen täydellinen toiminta ja
3) ehkäistä vaivan uusiutuminen ja progressiivinen paheneminen.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Jos asiakas tulee MDT-fysioterapeutin vastaanotolle esimerkiksi alaselkäkivun, niskakivun tai raajoihin säteilevien oireiden takia, niin mekaaninen diagnostisointi ja terapia alkavat kattavalla haastattelulla ja fyysisellä tutkimisella. Fyysinen tutkiminen painottuu asennon havainnointiin, toistoliiketesteihin ja pitkäkestoisiin asentoihin. Haastattelun ja fyysisen tutkimisen perusteella terapeutti pystyy luokittelemaan asiakkaan oireyhtymän ja suunnittelemaan yksilöllisen kuntoutussuunnitelman, jota voidaan tarvittaessa muuttaa terapiakertojen edetessä.

Kuntoutussuunnitelma koostuu asennon hallinnan opetuksesta, spesifeistä harjoituksista ja asiakkaan huolellisesta ohjaamisesta nykyisten oireiden voittamiseksi ja uusien ennaltaehkäisemiseksi. MDT:ssä yksi merkittävä piirre on se, että harjoitukset alkavat aina ensin asiakkaan suorittamilla liikkeillä ja asennoilla, ja terapeutin tekniikoita käytetään vain tarvittaessa. MDT:ssä asiakas siis opetetaan alusta asti hoitamaan itse itsensä fysioterapeutin tuella. Jos oireet alkavat uusiutua ensimmäisen hoitojakson päätyttyä, niin asiakas tietää mitä täytyy tehdä uuden kipuepisodin välttämiseksi. MDT erottuu muista terapeuttisista menetelmistä siten, että kuntoutuksessa korostetaan potilaan omaa roolia terapeutin toimiessa sivuroolissa.

MDT on tehokas hoitomenetelmä etenkin rangasta peräisin olevissa kiputiloissa, mutta sitä voidaan käyttää myös muiden nivelten ongelmiin. Selkärangasta peräisin olevat oireet (esim. välilevyn pullistuma) voivat tuntua paikallisena kipuna selkärangan alueella tai kipuna, pistelynä tai puutumisena ylä- tai alaraajoissa. Välilevyperäiset oireet reagoivat lähes poikkeuksetta toistoliiketesteihin tai pitkäkestoisiin asentoihin, joten oireet saadaan hyvin usein kuriin oikeaan liikesuuntaan tehtävillä harjoitteilla ja asennon ylläpidolla.

MDT on yksi kansainvälisesti arvostettu tutkimus- ja hoitomenetelmä. Sitä voidaan käyttää lähes jokaisen asiakkaan kohdalla vähintään tutkimusvaiheessa. Haastattelun ja fyysisen tutkimisen perusteella voidaan selvittää, hyötyykö asiakas MDT:stä, käytetäänkö hänen kohdallaan muita terapeuttisia menetelmiä vai ohjataanko asiakas jatkohoitoon. MDT ei missään nimessä pois sulje muita terapeuttisia menetelmiä vaan pikemminkin täydentää niitä. Yleensä laadukkaimman ja pitkäkestoisimman hoitotuloksen saa juurikin yhdistämällä parhaita puolia eri tutkimus- ja hoitomenetelmistä.

– Anne

MDT-sertifioituja fysioterapeutteja Optimovella ovat:
Anne Eskelinen
Tommi Tatti

Varaa aikasi fysioterapiaan nyt »

Lisätietoa esimerkiksi tutkimuksissa:
Al-Obaidi S, Al-Sayegh N,Ben Nakhi H, Al-Mandeel M, Evaluation of the McKenzie Intervention for Chronic Low Back Pain by Using Selected Physical and Bio-Behavioral Outcome Measures, Phys Med Rehab, Vol 3 (7): 637-646, 2011
Albert HB, Manniche C., The efficacy of systematic active conservative treatment for patients with severe sciatica. A single-blinded randomized controlled trial., Spine, 37:7:531-542, 2011
Guzy G, Franczuk B, Krkowski A., A clinical trial comparing the McKenzie method and a complex rehabilitation program in patients with cervical derangement syndrome., J Orth Trauma Surg Rel Res, 2:32-38, 2011