Oppimassa maailman parhailta: Craig Liebenson – eli mitä jäi käteen maailmankuulun kiropraktikon vastaanotolta

Kun on käynyt hoidattamassa itseään niin monta kertaa niin monella eri ammatilaisella ja kun vielä itsekin on alan ammattilainen, niin luulisi sitä jo hyvin tietävänsä mitä vastaanotolla tuleman pitää. Näköjään sitä voi vielä täysin yllättyäkin…

Hieman tällainen olo oli käynnin jälkeen.

Hieman tällainen olo oli käynnin jälkeen.

Kävin Los Angelesissa Craig Liebensonin vastaanotolla hakemassa neuvoja omiin vaivoihini. Craig on varmastikin yksi maailman arvostetuimmista henkilöistä koko kuntoutuksen alalla ja on päävastuussa mm. sellaisista opuksista kuten ”Rehabilitation Of The Spine” ja ”Functional Training Handbook”. Koripalloihmisenä merkittävää on tietysti myös status LA Clippersin joukkueen entisenä kiropraktikkona. Liebensonin kantava teema on kuntoutuksen ja suorituskyvyn kehittämisen risteyttäminen saumattomaksi kokonaisuudeksi, eli sama jota itse pyrin työssäni esille tuomaan.

Tässä tärkeimmät seikat mitä vierailulta jäi käteen omien ja muiden vaivojen hoitamiseen:

1. SYYLLINEN VAI UHRI?

Liian usein terveydenhuoltoalan ammattilaisina keskitymme yhä liikaa siihen alueeseen mikä on kipeä. Useimmiten kipualue on vain uhri sille, että jossain muualla kropassa asiat eivät toimi kuten niiden pitäisi. Kipualueen hoitamisella saadaan yleensä parhaassa tapauksessa vain hetkellinen helpotus vaivohin, mutta jos itse syyllistä ei saada napattua, niin joko sama vaiva palaa tai jokin uusi alue alkaa oireilemaan.

2. HARJOITTELUN JA HOIDON SIIRTOVAIKUTUS?

Mikä tahansa lihas voidaan saada erinäisillä harjoitteilla aktivoitumaan eristetysti (”fire”), olettaen että hermosto toimii normaalisti. Tästä esimerkkinä monen fysioterapeutin ja valmentajan nykyään rakastama keskimmäisen pakaralihaksen aktivointi. Parantuneella eristetyllä toiminnalla ei ole kuitenkaan mitään arvoa, ellei toimintaan saada tämän jälkeen yhdistettyä muita lihastoimintaketjun osia (”wire”) ja siitä vielä siirrettyä tätä parantunutta toimintaa itse haluttuun suoritukseen (”seal”). Kivulla on se ikävä ominaisuus, että se muuttaa liikkumista välillä selkeästi, välillä hyvin huomaamattomasti suojellakseen kipeää aluetta. Tämä muutos saatetaan kliinisesti nähdä jonkin yksittäisen lihaksen heikkoutena, mutta tuon yksittäisen lihaksen vahvistamisella ei muuttunutta liikettä useinkaan korjata.

Samoin erilaisilla hoitotekniikoilla (manipulointi, triggerpiste- tai faskiakäsittely jne.) voidaan saada todella maagisiakin tuloksia aikaan hetkellisesti. Jos tätä muuttunutta elimistön tilaa ei millään tavalla kroppaan ns. tallenneta, ei muutos useinkaan ole pysyvä.

3. MERKITTÄVIN MERKITSEVÄ LÖYDÖS?

Kun tarpeeksi lähdetään etsimään, niin kaikilta meiltä löytyy kropasta asioita jotka eivät aivan optimaalisella tasolla ole. Joillain näitä asioita löytyy enemmän ja joillain vähemmän. Kun löydöksiä tulee, on meidän ammattilaisina osattava valita asiat joilla oikeasti on sillä hetkellä kyseiselle henkilölle eniten merkitystä. Minulta löytyneet lievät kireydet, heikkoudet ja puolierot lonkissa eivät olleet mitään siihen verrattuna, että en yksinkertaisesti osannut hypätä oikealla jalalla. Tämä tuli allekirjoittaneelle lievästi sanottuna puskista. Donkki menee koriskentällä kevyesti, mutta kun pari hyppyä pitäisi ottaa oikealla jalalla putkeen niin tulos oli lähinnä naurettava! Tämä ei olisi välttämättä toimistotyöläiselle iso asia eikä tähän puututtaisi tai todennäköisesti edes tutkittaisi selkäkipua hoidettaessa. Minun aktiviteettini huomioon ottaen tämä kuitenkin oli selkeästi merkitsevämpi löydös kuin hienosäätäminen lonkkien kanssa. Se sai myös aikaa hoidettavana olevalle niin tarpeellisen herätyksen tunteen: ”voinko oikeasti olla näin huono näin helpossa asiassa?” Asiasta ei pidä masentua, vaan olla iloinen siitä että merkittävä heikkous löytyi ja sille on todennäköisesti paljon tehtävissä!

Yhtä lenkin vahvistamiseen on taas työkalut.

Ajatusketju menee siis kohdallani jotakukin siten, että että kun ei ole kykyä tuottaa & ottaa vastaan voimia oikean jalan päkiällä, niin kuormitus siirtyy oikealla jalalla ponnistaessa ylemmäs kropassa sekä johtaa vaistonvaraisesti aktiivisempaan vasemman jalan käyttöön, josta seurauksna on oikean puolen alaselän oireet ja vasemman polven kipuilu. Ja mitäs kävikään kun ensin aktivoitiin toiminnallisesti relevantteja lihaksia ja sen jälkeen tuo tuntuma vietiin välittömästi hyppyharjoitteisiin? Aika paljon helpompaahan siitä oikean jalan ponnistamisesta tuli välittömästi. Mielenkiintoista nähdä mitä pidemmällä aikavälillä tapahtuu…

Siis hyppyharjoitteita selkä- ja polvikipuun ja vielä kiropraktikon määräämänä? Kaikkea sitä näkeekin!

– Jani

Kiitos Craig!

Kiitos Craig!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: